Anteeksipyyntö?

En ymmärrä oikein, miksi muutamat virolaiset ja suomalaiset aktivistit nyt haluavat, että presidentti Koivisto sekä ehkä jotkut muut Suomen johtajat pyytäisivät anteeksi virolaisilta, koska eivät tukeneet Viron itsenäisyyspyrkimyksiä. Suomen politiikka on ollut minusta hyvin järkevä; valitettavasti ei ole järkevä politiikka usein ekstravertti. Poliitikot eivät puhu, mitä ajattelevat, eivätkä selitä, miksi tekivät näin ja ei noin. Suomi on kovan historiallisen läksyn jälkeen valinnut hiljaisen diplomatian tien ja on siinä onnistunut pysymään itsenäisenä ja niin pian kuin se tuli mahdolliseksi, katkaissut vasallisuhteet Moskovaan. Ilman suurta retoriikkaa, ilman anteeksipyyntöjä tai syytöksiä. Suomen johtajat ymmärtävät hyvin, että ne eivät pysty auttamaan muita kansoja saavuttamaan itsenäisyyttä. Muiden kansojen pyrkimyksistä ja tilanteesta ei anneta julkilausumia, mutta niistä pidetään huolta niin paljon kuin mahdollista, vaarantamatta suhteita itänaapuriin. Kuten teki presidentti Kekkonen Virossa. Jos ne vaarantuisivat, Suomen mahdollisuudet esim. auttaa mordvalaisia tai udmurttejä pienentyisivät olemattomiin. Niistä voisi jopa tulla vahinkoja Venäjällä asuvien heimokansojen aktivisteille. Muistetaan, mitä tapahtui inkeriläisille 30-40-luvuilla... Suomessa kyllä puhuttiin niiden puolesta kovalla äänellä. Uskon, että se oli yksi seikkä, miksi Stalin harjoitti Inkerissä etnistä puhdistusta, jopa kansanmurhaa. Olisi hyvä, jos virolaisetkin oppisivat Suomen kokemuksista. Olisi hyvä, jos ymmärrettäisiin, että poliittinen diskurssi on jotain muuta kuin journalistinen tai belletristinen diskurssi.